Elämäntavat 2100

Maailma kaupungistuu kiihtyvällä tahdilla. Kaupungit kasvavat ja tiivistyvät. Yhtä aikaa ihmisten elämäntavat ja -tyylit erilaistuvat ja pirstaloituvat. Erilaiset perhe- tai asuntokuntakokoonpanot moninaistuvat. Elämäntavat irtaantuvat myös demografisista viitekehyksistä. Kaikki seniorit ei sauvakävele, kaikki lapsiperheet ei omista autoa eivätkä kaikki opiskelijat biletä. Ikä ja elämäntilanne ei ole riittävän tarkka määritelmä elämäntavalle, vaikka niitä ei voikaan täysin irrottaa toisistaan.

Suunnittelun haasteellisuutta lisää ilmastonmuutoksen torjunta ja kestävän kehityksen mukainen kaupunkirakentaminen, asuminen ja eläminen. Kestävä tulevaisuus asettaa asumiselle raamit, joissa toimia. Elämäntapojen tukeminen ei voi tarkoittaa asumisväljyyden kasvamista.

Asunnon valinta tulevaisuudessa

Ihmisten etsiessä asuntoa, valikossa ovat yleensä sijainti, huonelukumäärä tai pinta-ala, talotyyppi ja hintaluokka. Muutamalla perusparametrillä, kuten kaupunki, hinta ja vähimmäispinta-ala saadaan satoja erilaisia vaihtoehtoja. Mitä jos asuntoa etsittäisiinkin lisäksi elämäntapaparametreillä? Asuinpaikan ja asunnon valintaan vaikuttaa voimakkaasti sijainti ja yhdessä asuvan asuntokunnan koko.

Sijaintiin liittyy usein arjen yhteystarpeita esimerkiksi työhön, harrastuksiin ja lähipiirin luo. Sijaintiin liittyy usein myös mielikuvia alueesta, hakua tehdään muun muassa postinumerolla.

Huonelukumäärä tai pinta-alatoive liittyy asuntokunnan kokoon ja haluttuun väljyyteen. Ne eivät kuitenkaan kerro, miten asunnon tilat on järjestetty, tai edes sitä onko asunnossa tilaa elämäntavan vaatimille asioille. Ovatko asunnon neliöt oikeassa suhteessa? Tukeeko asuinrakennus tai kortteli omaa elämäntapaa?

Vuonna 2100 asunnon etsinnässä apuna toimivat elämäntapaparametrit. Parametrejä voi olla muun muassa luontosuhde, suhde yksityisyyteen, arjen logistiikkatarpeet tai aktiivisuus. Parametreillä pystytään erottamaan horisontaalisista vaihtoehdoista omiin tarpeisiin sopivimmat.

Kuplautuminen ja diversiteetti

Elämäntapojen mukaan kohdentuvat alueet voivat johtaa erillään eläviin “kupliin”. Segregaation ehkäisemiksi on oleellista pitää kunkin kuplan koko pienenä. Rakennuksen tai korttelin kokoiset kohdennetut yksiköt eivät vielä tee alueesta yksipuolista vaan rikastuttavat ympäristöä, luovat alueellista diversiteettiä. Pienet kiinnostavat yhteisöt tarjoavat myös mahdollisuuden laventaa käsitystä kaupungista: esimerkiksi aktiivisten kaupunkiviljelijöiden kortteli keskellä betonilähiötä voi johtaa koko lähiön kukoistukseen, kun yksi kortteli pääsee säteilemään ympäristöönsä.

Muuntojoustavuus ja monikäyttöisyys

On käytännön mahdottomuus ennakoida kaikkia mahdollisia tulevaisuuden elämäntapoja ja –tyylejä,tarpeita ja arvostuksia. Tällöin korostuu asuntorakentamisen muuntojoustavuus ja monikäyttöisyys. 

Muuntojoustavuus tarkoittaa muutoskestävyyttä. Muuntojoustavuus asunnossa mahdollistaa muokkaukset elämäntilanteen muuttuessa, esimerkiksi huonelukumäärän muuttamisen perheen kasvaessa / supistuessa. 

Muuntojoustavuus korttelissa tarkoittaa yhteisten tilojen muuntautumista erilaisiin käyttötarkoituksiin: esimerkiksi liiketila voi muuntua yhteisolohuoneeksi tai pysäköintihalli sisäliikuntatilaksi. Monikäyttöisyys näkyy asunnossa huoneiden muokattavuudessa useampaan käyttötarkoitukseen, kuten olohuoneesta kotitoimistoksi. Korttelissa monikäyttöisyys näkyy esimerkiksi kerhotilassa, joka on yhtenä päivänä joogasali ja toisena tila lasten syntymäpäiväjuhlille.

Kaupunkiyhteisöllisyys

Yhteisöllisyyden rakentuminen luo osallisuutta ja vähentää yksinäisyyttä. Ne puolestaan parantavat elämänlaatua, luovat onnellisuutta. Usein yhteisöllisyyden syntyminen kaupungissa on kuitenkin arpapeliä, sattumankauppaa.

Elämäntavat voivat toimia pohjana yhteisöllisyyden rakentumiselle. Kun korttelin asukkailla on samankaltainen elämäntapa, on todennäköisempää, että heidän välilleen syntyy yhteys. Intohimot, harrastukset, jaetut näkemykset, arvot ja arvostukset luovat tarttumapintaa. Esimerkiksi koiraihmisten korttelissa lemmikkieläimet ovat tasavertaisia perheenjäseniä, eikä ketään haittaa pieni haukkuminen.

One size does not fit all

On ymmärrettävä, että asumisen kehittämiseksi itse asukas tulee nostaa asumisen keskiöön. Yhtä viisasten kiveä ei tulevaisuuden asuntosuunnittelussa ole, vaan tärkeämmiksi tekijöiksi nousee joustavuus ja erilaisten elämäntyylien huomioiminen. Jos asuminen pyritään ratkaisemaan jokaiselle sopivalla patenttiratkaisulla, tulokseksi saadaan mitäänsanomaton keskiverto, joka palvelee vain harvaa käyttäjää. Se mikä toimii yhtäällä, ei välttämättä toimikaan toisaalla. Moninaisuus asuntorakentamisessa luo vaihtoehtoja, myös aikaisemmin kuvattuja horisontaalisia vaihtoehtoja, jotka ei ole sidoksissa sijaintiin tai hintaan.  Mitä jos etsiessäsi uutta asuntoa, et rastittaisikaan huonelukumäärää ja kaupunginosaa vaan asuntokuntasi tiedot ja määrittelisit tavoitteellisen elämäntapasi?

Asumisen kehittämistä ei saa tehdä pelkästään teknillistaloudellisesta näkökulmasta. Ratkaisuja tulee pohtia monialaisesti ja konventionaalista ajattelua rikkoa. Se mikä oli toimivaa asuntosuunnittelua 1950-luvun yhtenäiskulttuurin hengessä, ei palvele 2020-luvun modernia kaupunkilaista, saati asukasta vuonna 2100. Yhtä viisasten kiveä ei tulevaisuuden asuntosuunnittelussa kannata etsiä, vaan pyrkiä joustavuuteen ja erilaisten elämäntyylien huomioimiseen.