Vision by VdV

Resepti hyvään asumiseen

Millainen asuminen tuottaa asukkailleen hyvinvointia, vähentää yksinäisyyttä ja mahdollistaa mielekkään sosiaalisen vuorovaikutuksen, kuitenkin tehden sen ympäristön kantokyvyn ehdoilla. Resepti listaa hyvään tulevaisuuden asumiseen vaadittavat eri ainesosat.

Virkkala de Vocht arkkitehtien tulevaisuusvisio listaa ainesosat, joista koostuu tulevaisuuden ekososiaalista hyvinvointia tukeva asuminen.

Tulevaisuuden asuminen on hyvän omantunnon asumista ja elämistä. Henkinen hyvinvointimme kasvaa, kun voimme elää ja asua tietäen että elämäntapamme ja toimintamme ei kuormita maapalloa yli sen kantokyvyn. 2000-luvun ympäristöongelmien kolmoiskriisiin – ilmaston lämpeneminen, materiaalien liikakäyttö ja luontokato – on löytynyt riittävät ratkaisut. Turha energian ja materiaalien tuhlaus on lopetettu, ja ihmiset arvostavat kotiaan ja asuinympäristöään. Materian jatkuva kierto näkyy myös rakennetussa ympäristössä.

Hyvän asumisen resepti on määritelty pohjautuen Sofia de Vochtin työhön kaupunkisuunnittelijana ja Inari Virkkalan työhön kohtuuhintaisen asuminen rakennuttajana. Expo2100 -näyttelyhankkeen tutkimusvaiheen aikana suunnittelijat analysoivat tulevaisuuden megatrendejä, herkistivät itsensä heikoille signaaleille ja testasivat ajatuksiaan tulevaisuudesta eri alojen asiantuntijoiden kanssa. 2100-luvun hyvän asumisen ainekset määriteltiin yhdistämällä tulevaisuuden ennakointia ihmisen hyvinvoinnin perustarpeisiin ja ennakoimalla teknisen kehityksen mahdollisuuksia ja vaikutuksia rakennettuun ympäristöön.

Resepti tulevaisuuden hyvään asumiseen, 10 ainesosaa:

  • Asunto ensin, asunto on ihmisoikeus
  • Positiivinen yhteisöllisyys: jaetut tilat ja resurssit vähentävät yksinäisyyttä
  • Elämä biopohjaisessa kiertotaloudessa
  • Päästötön energiantuotanto ja hiljainen liikenne
  • Vehreät kaupungit osana luontoa
  • Asumiseen liittyy aina yhteys ulkotilaan
  • Rakennuksilla rikastava suhde kaupunkitilaan ja kaupunkiin
  • Hoiva on hajautettu laitoksista asumisen yhteyteen
  • Säilytystilojen sijaan tuotantotilaa, henkilökohtaisesti optimoitu talotekniikka
  • Meetversumilla yhteys avaruussiirtokuntiin

Työn visualisointikuvan laati Areality ja Sergio Rod Gorostizaga ja videonanimaatiot Joonas Hytönen. Työtä varten haastattelimme seuraavia asiantuntijoita: palvelumuotoilija Merja Lang, tutkija Lotta Junnilainen, asunto-ohjelmapäällikkö Hanna Dhalmann, muotoilija Mikko Kutvonen ja kirjailija Emmi Itäranta, joka myös kirjoitti neljä fiktiivistä kurkistusta tulevaisuuden ihmisen elämään.

Niittypolku rasahtelee kenkien alla, ympärillä tuoksuvat lehmuksenkukat ja yön kosteus. Alkukesän aamut ovat parasta aikaa kävellä töihin. Kaupunkimetsä on vielä viileä ympärillä, rakennukset häälyvät isoina unisina eläiminä vihreissä varjoissa runkojen takana. Taivaalla ei näy vielä yhtäkään kuljetinta. Rusakko pysähtyy tuijottamaan minua vähän matkan päässä, loikkii sitten tiehensä ja katoaa sammalen peittämän kaatuneen rungon taakse. Kaupunginosamme yhteisellä vaateverstaalla ei ole vielä muita. Valot syttyvät työpisteeni ylle, kun astun sisään. Yön aikana automaatio on lajitellut pisteelleni päivän työt ja aloitan kiireisimmästä: kerroksittain paikatut ja kirjaillut vuosikertafarkut, jotka omistaja haluaa levennyttää sopiviksi. Kun asetan niitä eteeni työpöydälle, ovi kilahtaa ja uusi asiakas astuu sisään. Hänellä on kädessään höyryävä termosmuki ja minikuljettimessa kasa vaatteita. ”Huomenta”, tervehdin. ”Mitäs teille tuunataan?”.”

1. Asunto ensin, asunto on ihmisoikeus

Kansainvälisesti yhtenäinen lainsäädäntö takaa kaikille asumisen minimitason, jonka varaan muu elämä rakennetaan.

Ihmisen fyysisistä, henkisistä ja sosiaalisista perustarpeista lähtevä asuntomitoitus mahdollistaa sekä valitun yksityisyyden, että sosiaalisen vuorovaikutuksen. Asunnot on suunniteltu siten, että niiden yhteydessä on aina mahdollisuus sosiaaliseen vuorovaikutukseen, joko pienasunnon vyöhykkeiden tai asuntoon liittyen jaettujen tilojen kautta.

Ihmisten hyvinvointia lisää tilan omistajuuden kokemus ja mahdollisuus heijastaa omaa indentiteettiä fyysiseen ympäristöön. Rakennukset on suunniteltu kiertotalouden periaatteita noudattaen kerroksittain siten, että asukasta lähimmät kerrokset, kalusteet ja seinäpinnat ovat helposti uusittavissa ja personoitavissa.

Joustavien hallintamuotojen ansiosta on mahdollista vuokrata tiloja vyöhykkeittäin omien toiveiden ja tarpeiden sekä monimuotoisten uudisperheiden vaihtelevien kokoonpanojen mukaan.

Teknologinen kehitys, robotiikka ja automaatio ovat tehneet asumisesta lähes täysin esteetöntä, mikä on ollut tärkeää ihmisten eläessä yhä pidempään.

2. Jaetut tilat ja resurssit luovat kohtaamisen mahdollisuuksia ja vähentävät yksinäisyyttä

Perhesuhteet ja muodostelmat ovat yhä monimuotoisempia, joten joustavat ja vyöhykkeisesti suunnitellut asuintilat luovat joustavia mahdollisuuksia elämälle. Mahdollisuus muokata asunnosta erilaisia versioita, liittää asuntoon tiloja rungon ulkopuolelta tai vapauttaa asunnon tiloja yhteistiloiksi huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa.

Myös yksinasujien määrä kasvaa läpi 2000-luvun. Oman yksityisen tilan lisäksi asuinrakennuksissa on elämää rikastavaa, sosiaalista vuorovaikutusta tarjoavia moninaisia tiloja. Digitaalisten alustojen avulla tilojen saatavuus ja hallinta seuraa vaihtuvia tarpeita joustavasti. Asuintalon kulkutilat yksityisiin tiloihin suunnitellaan huolellisesti niin, että kulkureittien varrelle syntyy luontevia kohtaamisen paikkoja ja matalan kynnyksen yhteistiloja.

Yksityisimmät tilat (lepo, seksi, peseytyminen) vaihettuvat jaetumpien tilojen kanssa. Osa nykyisin omassa asunnossa tehtävistä asioista, kuten kokkaaminen ja vieraiden kestitseminen, voidaan tulevaisuudessa tehdä yhteisissä tiloissa. Yhteiset tilat on suunniteltu ja mitoitettu huolellisesti niin, että yhteisöllisyys on mahdollista ja positiivista, muttei pakotettua eikä elämää rajoittavaa. Kotitalousrobotit ratkaisevat yhteisökeittiöiden ikiaikaisen pulman: kenenkään kokkauksen jäljet eivät jää ärsyttämään seuraavaa käyttäjää.

3. Elämä biopohjaisessa kiertotaloudessa

Rakennuksia korjataan ja tarvittaessa esteettisesti uudistetaan, mutta rakennusrunkoja puretaan enää harvoin. Uudismateriaalien tuotannossa on siirrytty kokonaan biopohjaiseen tuotantoon ja valmistukseen. Neitseellisestä maaperästä tuotettujen mineraalisten uudismateriaalien, betonin, teräksen ja poltettujen tiilien, hyödyntäminen nähdään eettisesti kestämättömäksi. Eettisesti ei pidetä oikeana hyödyntää satoja tai vain kymmeniä vuosia käytössä oleviin rakennuksiin rakennusmateriaaleja, joiden muovautuminen maapallolla ja lähiavaruudessa on kestänyt miljardeja vuosia.

Biopohjaisten rakennusmateriaalien valmistaminen vie edelleen huomattavasti resursseja. Uudisrakentamisen isoa hiilipiikkiä pyritään välttämään kierrättämällä rakennukset, erityisesti niiden rungot ja muut rakennusosat lähes loputtomiin.

Jakamistalous kehittyy sitä tukevien teknologioiden avulla. Esineiden ja asioiden hankkiminen vuokraamalla tai lainaamalla on yleisempää kuin materiaalisen resurssin suora omistaminen.

Biopohjaisten materiaalien loppusijoitus esimerkiksi hiilenä maanparannusaineeksi palauttaa maaperään sieltä teollisella ajalla vapautunutta hiiltä.

2000-luvun aikana materiaalien ja mineraalien hyödyntämiseen muilta taivaankappaleilta suuntautui merkittävää kiinnostusta, mutta yhteiskunnallisen keskustelun seurauksena laaditun eettisen koodiston mukaisesti kunkin taivaankappaleen tulee pärjätä pitkälti omilla resursseillaan.

4. Päästötön energiantuotanto ja liikenne

Energia tuotetaan kokonaan uusiutuvasti. Uusiutuva energiantuotanto on osin hajautettu valtaviin tuulifarmeihin merialueilla. Erityisesti maalämpöä hyödynnetään paikallisesti ja hajautetusti. Tehokas biopohjainen energiavarastointi tasaa uusiutuvan energian tuotantovaihteluja.

Tulevaisuudessa henkilö- ja tavaraliikenne on optimoitua, kutsupohjaista joukkoliikennettä. Ajoneuvot ovat pienempiä ja osa kuljetuksesta tehdään ilmassa, eikä katualuetta enää tarvita samassa määrin. Kulkuneuvojen jaettu omistaminen on tehostanut huomattavasti sähkökulkuneuvoihin tarvittavaa materiaalimäärää. Sähköakkujen raaka-aineet kierrätetään täysin.

Liikenne on lähes äänetöntä, ja tekee kaupungeissa elämisestä miellyttävää. Nopeimmin liikkuu tyhjiömetro, joka operoi myös suurimpien kaupunkien välillä. Yli kahden tunnin matkoille hypätään sähkölentokoneisiin. Automaattiliikenne on oppinut täysin turvalliseksi, kuolemaan johtavia onnettomuuksia ei enää tapahdu. Kaupungeissa arjen toiminnot sijoittuvat 15 minuutin kävelysäteelle toisistaan.

5. Vihreät kaupungit osana luontoa

Kaupungit viherretään jälleen aktiiviseksi osaksi muuta luontoa. 2020-luvulla kaupunkien pinta-alasta noin neljäsosa oli asfaltoitua katualuetta. Kun liikenne on tehokkaampaa, suuresta osasta katupäällysteita voidaan luopua.

Läpäisemättömät kovat pinnat on valtaosin purettu ja urbaania maaperää herätetty jälleen henkiin. Puiden lehvästöt varjostavat kesäaikaan rakennuksia liialta lämpenemiseltä. Luonto on läsnä arjessa: puiden varjot heijastuvat kauniisti asuntojen seinille. Asukkaiden viljelymahdollisuudet ja mahdollisuus työntää kädet multaan pihoilla, parvekkeilla ja luhtikäytävissä altistaa kaupunkiasukkaat monipuolisemmalle mikrobikannalle, minkä seurauksena allergiat ovat lähes hävinneet.

Kaupungit ovat tärkeitä asuinpaikkoja ihmisten ohella lukuisille muille lajeille. Asuinrakennuksiin ja -kortteleihin on integroitu koteja ja asuinpaikkoja linnuille, pörriäisille ja muille eliöille. Eläinten pesiä rakennuksissa ei vieroksuta, vaan lintuja ja pieniä nisäkkäitä varten integroidaan julksivuihin koloja ja pönttöjä.

6. Asumiseen liittyy aina yhteys ulkotilaan

Tulevaisuuden kerrostaloasuminen on kuin nykypäivän rivitaloasumista. Asuminen ja eläminen laajenee kotiin liittyviin ulkotiloihin, jotka on suunniteltu mikroilmastoltaan sopiviksi sekä kylminä että kuumina vuodenaikoina.

Asuntoon liittyy vyöhykkeittäin erilaisia ulkotiloja. ”Katu” tarjoaa mahdollisuuden anonyymiin kaupunkilaisuuteen, ”etupiha” vuorovaikutukseen naapurien kanssa ja ”takapiha” omaan rauhaan ja palautumiseen. Parvekevyöhykkeet ja kasvillisuus suojaavat asuintiloja ylikuumenemiseltä sekä luovat yksityisyyttä, samoin kuin kehittyneet lasityypit, joissa lasin läpinäkyvyyttä on mahdollista säädellä.

Eläminen vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa on yhä arvostetumpaa. Luonnonvalon hyödyntäminen asunnoissa on maksimoitu. Näkymiä asunnoista avataan aina useampaan kuin yhteen ilmansuuntaan.

Olemassaoleviin rakennuksiin on rakennettu runsaasti parvekkeita ja parannettu sisä- ja ulkotilojen yhteyksiä.

7. Rakennuksilla rikastava suhde kaupunkitilaan ja kaupunkiin

Rakennusten liittyminen katuun on pehmeä ja huokoisa. Autoteiden kaventaminen mahdollisti laajojen parvekevyöhykkeiden rakentamisen olemassaoleviin rakennuksiin. Uusien parvekevyöhykkeiden lisääminen on luonut kaupunkien maantasoon arkadeja ja siten pitkiä sääsuojattuja kävelyreittejä ja parantanut asuntojen joustavuutta ja lämmönsäätelyä. Suuret ikkunat tuovat asuntoihin luonnonvaloa. Asuintiloihin liittyvillä uusilla parvekkeilla ja luhtivyöhykkeillä oleskelu luo sosiaalista turvallisuutta ja elämää myös katutiloihin. Rakennusten maantasokerrokseen sijoittuvat yhteis- ja kokoontumistilat, sekä esimerkiksi korttelitoimistot.

Käyn alakerran vaihtamossa huvikseni melkein joka päivä. Tänään palautan viikonlopuksi lainaamani kasviemulgaattorin. Asetan pistokkaan kasvihyllylle, enkelinsiiven, ja valikoin mukaan kultaimarteen. Vaihto rekisteröityy automaattisesti tililleni. Huoneen toisessa päässä teini etsii hologrammivanhempiensa kanssa urheilutavaraosastolta jalkapallovarusteita pieneksi jääneiden tilalle. Siivousrobottijärjestelee astiahyllyjen lautasia. Vastapäisen talon kattoviljelmillä näkyy perheitä hoitamassa kasvimaata ja kiinnittämässä kylttejä palstoihin: proteiiniperunaa, kultapapuja, kesäkurpitsaa. Uuden yläkerroksen korkean ikkunan takana hoivakodin asukkaat kastelevat viherhuoneen kasveja, toiset istuvat tuoleissaan torkkumassa. Kissa nuuhkaisee ruokailutilaa puhdistavaa hoivarobottia, hyppää sitten iäkkään naisen syliin. Naisen käsi kohoaa silittämään, he ovat tuttuja vanhastaan. Vien imarteen isoisoäidille myöhemmin. Sellaista viherhuoneessa ei vielä ole.”

8. Hoiva on hajautettu laitoksista asumisen yhteyteen

Ihmisen eliniän pidentyessä jokaisella voi olla samanaikaisesti elossa useita sukupolvia isovanhempia. Keveiden biopohjaisten materiaalien avulla hoivakoti-laajennuksia voidaan rakentaa olemassaolevien rakennusten sekä korttelien katoille ja yläkerroksiin. Vanhusten asuminen ja lasten päiväkotitoiminta ovat helposti yhdistettävissä aikuisten arkeen. Työikäiset ja lapset voivat tavata bonusvanhempiaan, isovanhempiaan ja isoisovanhempiaan usein, koska nämä asuvat yhä useammin samassa asuinkorttelissa muun perheen kanssa.

Ihminen-robotti-työparit työskentelevät tiimeinä. Hoivarobotit huolehtivat raskaimmista ja ikävimmistä työtehtävistä, jolloin ihmiset voivat keskittyä hoivan sosiaaliseen puoleen. Robotiikka ja automaatio ovat tehneet mahdolliseksi paluun pieniin, kodinomaisiin hoivayksiköihin. Sairastuessa ei tarvitse lähteä kotoa, ja hoito tulee kotiin pääosin virtuaalisesti.

9. Säilytystilojen sijaan tuotantotilaa, henkilökohtaisesti optimoitu talotekniikka

Oman ruuan kasvattaminen ja tarvikkeiden tulostaminen 3D-tulostimilla hajauttaa valmistuksen lähelle loppukäyttäjiä. Lähes kaikki tarvikkeet luodaan biologisesti kasvattamalla tai 3D-tulostamalla erilaisin savi-, bio- ja mycelium-seoksin. Kulutuskeskeinen elämäntapa ja identiteetin ilmentäminen materialla on jäänyt historiaan.

Lähituotantoon voidaan luontevasti hyödyntää tyhjentyneitä pysäköintihalleja, koska kaupunkiympäristöjen sekoittumisen kasvun vähentämä liikkumistarve ja itse ajavien autojen ja jaettujen liikennevälineiden käyttö teki suuresta osasta ajoneuvojen säilytystiloista, pysäköintiloista, tarpeettomia.

Sovellukset optimoivat niin yksillöllistä ruokavaliota kuin talotekniikkaa. Sisätilaa ei lämmitetä kokonaisuudessaan, vaan asukkaan läheisyyteen säädellään sopiva lämpötila, äänimaisema ja valaistus – esimerkiksi kohdistamalla lämpösäteilyä ihmisen iholle.

Paikallinen ruuan kasvatus ja tulostus mahdollistaa kullekin optimoidun yksilöllisen ruokavalion. Herkkuhetkinä tästä luonnollisesti joustetaan.

Pitsaperjantai valitettavasti peruttu, tulostin kaputt, lähetän viestin taloyhtiön viestivirtaan. Huoltohenkilö vilkuilee hologrammimallia, kääntelee lokeroita auki, irrottelee letkuja ja pyyhkäisee kuivuneita taikinamurenia lattialle. ”Ahaa!” Hän heilauttaa rinnalle valahtaneen pitkän lettinsä takaisin selkään, lähettää laitteen uumeniin robottipuhdistimen, joka tonkii sieltä möykyn kuivunutta tomaattikastiketta. ”Tarttis huoltaa vähän useammin”, hän sanoo. ”Ettei tule näitä tukoksia.” ”Ollaan kyllä käytetty ihan ohjeen mukaan”, puolustaudun pitsavastaavan auktoriteetillani. ”Ei ne ohjeet kaikkea kerro”, huoltoihminen sanoo. ”Mutta nyt on taas kunnossa. Että ei kun paistamaan.” Kiitän hänen etääntyvää selkäänsä ja sanelen uuden viestin: Yläkerroksen yhteisparvekkeen pitsatulostin toimii jälleen. Tulostan vegesalamia, muuten omat täytteet mukaan. Alkuilta on lämmin, pääskyset leikkaavat vaaleaa taivasta.”

10. Meetversumilla yhteys avaruussiirtokuntiin

Tekoäly ja automaatio vastaavat tulevaisuudessa valtavasta määrästä toimintoja, joihin 2020-luvun ihminen joutuu käyttämään aikaa ja aivokapasiteettiaan. Digitaalinen ja automaattinen tiedonhallinta mahdollistaa yhä suuremman monimutkaisuuden ja tekee esimerkiksi monitoimintaisen kaupungin suunnittelusta ja ohjelmoimisesta helppoa.

Rakennuksissa virtuaalinen maailma ja vuorovaikutus ovat jatkuvasti läsnä, mutta tulevaisuuden digitaaliseen kulttuuriin kuuluu olennaisena myös se, että virtuaalinen ympäristö osataan sammuttaa ja keskittyä läsnäoloon fyysisessä ympäristössä.

Meetversumissa ollaan yhteydessä avaruussiirtokuntiin. 2020-luvulla on ennakoitu, että ihminen käy Marsissa 2040-luvulla, joten 2100-luvulla Marsissa tai muilla taivaankappaleilla voi jo olla pysyviä tukikohtia. Avaruuden tiivis asuminen on opettanut avaruuselämää kokeneet elämään absoluuttisessa kiertotaloudessa maapallollakin. Materiaalinen omaisuus on menettänyt monille merkityksensä. Omaisuutta on mahdotonta kuljettaa avaruusmatkoilla, kun jokaisella painogrammalla on hintansa. Yllättäen avaruussiirtokuntien asuinympäristöt muistuttavat monin tavoin maan 2000-luvulla paranneltuja vehreitä kaupunkiympäristöjä. Olemme onnistuneet luomaan niin hyviä kaupunkeja, että haluamme asua niin myös muilla taivaankappaleilla.

Kun ajattelemme elämää Marsissa, ajattelemme niukkaa ja materiaaleja säästävää elämäntapaa. Ajattelemmeko vastaavasti, että maapallon materiaalit on tehty meille tuhlattaviksi?

Asuinkerroksemme meetversumihuoneen ovi liukuu kiinni takanani ja seinän peittävä ruutu syttyy. Istuudun sohvalle sitä vastapäätä. ”Toista viesti”, sanon. Pikkusisko istuu olomakuuhuoneessaan. Viherseinä rönsyää taustalla, ikkunan takana sininen taivas näyttää tomuiseltaaivan oikealta. Sisko työntää tumman hiussuortuvan korvan taakse, kertoo lasten kuulumiset: Nina on aloittanut puutarhakerhon, Elia parantunut vatsataudista. ”Marsin kevyempää painovoimaa on joskus ikävä”, sisko sanoo. ”Mutta oli hyvä päätös muuttaa tänne.” Osiris kipittää hänen jalkoihinsa puruluu suussa, heilauttaa häntäänsä ja haukkuu kimakasti. ”Viesti pian. Olet rakas.” Ruutu sammuu tummaan energiansäästötilaan. Matkalla asuntooni pysähdyn pitsantuoksuun yhteisparvekkeella, etsin taivaalta muita sinisemmän kirkkaan tähden, joka on oikeasti planeetta. Nostan käteni ja vilkutan sitä kohti, siskolle.”

TULEVAISUUSTARINOIDEN KÄÄNNÖKSET Emmi Itäranta:

1

The path running through the meadow rustles under my shoes. The air is filled with scents of linden flowers and dew.  A morning in the early summer is the best time to walk to work. The urban forest still feels cool around me, buildings are lurking behind the green shadows of their facades like big sleepy animals. Not a single transporter is yet visible in the sky. A hare stops to stare at me just a few steps away, then hops off and disappears behind a fallen tree trunk covered in moss.  No-one is yet at the neighbourhood common clothing repair shop. Lights go on over my workstation as I enter.  During the night, automation has sorted the day’s work for me, and I start with the busiest: vintage jeans patched and embroidered in layers. The owner wants to widen them to fit.  As I place them on the desk in front of me, the door slams and a new customer enters.  He has a steaming thermos in his hand and a pile of clothes in a mini carrier.  “Morning,” I greet.  “What shall I pimp for you?”    

 

2

I go to the downstairs changery  almost every day, just for fun. Today I’m returning the plant emulsifier I’ve borrowed for the weekend. I place a house plant cutting on the plant shelf, an angel wing begonia, and select a golden serpent fern to take with me. The exchange is automatically registered on my account.  At the other end of the room, a teenager with her hologram parents is in the sporting goods department looking for soccer equipment to replace old ones. A cleaning robot organizes plates on the tableware shelves. On the roof plantations of the opposite house, families can be seen tending to the vegetable garden and attaching signs to the plots: protein potatoes, golden beans, zucchini.  Behind the high window on the new upper floor, residents of the care home are watering plants in the green room, others are sitting in their chairs dozing off.  A cat sniffs the cleaning robot cleaning the dining area, then jumps into the elderly woman’s lap.  The woman’s hand rises to caress, they are familiar to each other.  I’ll take the cutting to great-grandmother later.  There are no serpent ferns in the green room yet.

 

3

“Pizza Friday is unfortunately cancelled, the printer is kaputt”. I’m sending a message to the housing company’s message stream. The maintenance person glances at the hologram model, then flips open compartments and disconnects hoses sweeping dried dough crumbs onto the floor.  “Aha!”  She swings her long plait back on her back and sends a robot cleaner into the depths of the appliance to scoop out a blob of dried tomato sauce.  “Maintenance should be done a bit more often,” she says. “So there wouldn’t be blockages.”  “We use it exactly as the instructions advise,” I defend myself with the authority of a pizza manager.  “Those instructions don’t tell much” says the maintenance person.  “But now it’s okay again. You can go on baking.” I thank her receding back and dictate a new message: The pizza printer on the shared balcony on the upper floor is working again.  I will print veggiesalami, you can bring other fillings.  The evening is warm, swallows cut the clear sky.

4

The door to the meetverseroom on our floor slides shut behind me and the wall- wide screen lights up.  I sit down on the couch opposite to it.  “Play message,” I say.  My sister is sitting in her livingbedroom, an abundant green wall behind her. Outside her window the blue sky looks dusty. My sister pushes her dark hair behind her ear and starts telling me what her children have been up to lately: Nina has started a garden club, Elia has recovered from a stomach flu.  “Sometimes I miss the lighter gravity of Mars,” she says.  “But it was a good decision to move here.”  Osiris scurries at her feet with a chew bone in his mouth, wags his tail and barks loudly.  “Talk more soon.  Love you.”  The screen goes into a dark energy-saving mode.  On the way to my apartment, I stop to the smell of pizza on the shared balcony. I look at the sky for a bright star bluer than the others, actually a planet.  I raise my hand and wave at it, to my sister.

VdV

Virkkala de Vocht Arkkitehdit –toimiston muodostavat kaupunkisuunnittelija Sofia de Vocht ja kohtuuhintaisen asumisen rakennuttajatehtävissä toimiva Inari Virkkala. Työskentelemme päätoimisesti muualla, mutta yhteinen arkkitehtitoimisto toimii meille oman ajattelun ja osaamisen kehittämisen välineenä. Expo 2100 -näyttely on ollut arvokas ammatillinen mahdollisuus selvittää itselle, miten meidän tulisi suunnitella ja rakentaa, että aidosti onnistumme luomaa tulevaisuuskestävää rakennettua ympäristöä.

Työn visualisointikuvan laati Areality ja Sergio Rod Gorostizaga ja videonanimaatiot Joonas Hytönen. Työtä varten haastattelimme seuraavia asiantuntijoita: palvelumuotoilija Merja Lang, tutkija Lotta Junnilainen, asunto-ohjelmapäällikkö Hanna Dhalmann, muotoilija Mikko Kutvonen ja kirjailija Emmi Itäranta, joka myös kirjoitti neljä fiktiivistä kurkistusta tulevaisuuden ihmisen elämään.

...

Muut visiot

... ...

Asunto elämäntavan mukaan

Elämäntyylit, -tilanteet, perheet ja asuntokunnat moninaistuvat. Tulevaisuudessa asumisen ratkaisuja kohdennetaan keskivertoihmisen sijaan erilaisille elämäntavoille. Diversiteetin ja muuntojoustavuuden lisääntyminen asuntokannassa tekee kaupungista resilientin, ihmisiä palvelevan ja yhteisöllisen.

... ...

Seuraava rakentamislaki 

Vuonna 2100 rakennuksia ei voi enää purkaa. Talojen panttimaksut ohjaavat materiaalivirtoja. Rakennusten uutta käyttöä mahdollistavat urbaanit jokamiehenoikeudet sekä dynaamiset kaavajärjestelmät. Laatu ja lisäarvo syntyvät paikallisista ratkaisuista.
JADA Arkkitehtien visiossa on laadittu tulevaisuuden lakikirjaan kymmenen rakentamista ja ympäristöä määrittävää radikaalia pykälää, joilla yhteiskunnan materiaaliset resurssit ja sosiaalinen pääoma saadaan tukemaan toisiaan.

... ...

Periferian renessanssi

Väestö lisääntyy vähenemisen sijaan, maanarvo nousee siellä missä se vielä hetki sitten laski. Kaupungin ja maaseudun rajapintaan syntyy uudenlaisia asuinkeskittymiä, jotka tarjoavat sosiaalisen, omavaraisen ja luonnonläheisen asuinympäristön. Nykyinen hiljaisuus muuttuu huomisen elinvoimaksi.

... ...

Paikallinen tulevaisuus

Vuonna 2100 politiikan, talouden ja ympäristön tilan muutokset sekä teknologian kehitys ovat johtaneet siihen, että monet elämän perusedellytykset ovat kääntyneet globaalista alueelliseksi tai paikalliseksi. Kiertotalouden rooli on kasvanut hallitsevaksi. Tulevaisuuden kiertotaloudessa kulutus perustuu palveluihin, joiden avulla jaetaan, vuokrataan ja kierrätetään hyödykkeitä ja materiaaleja. Jätteestä syntyy uutta hyödynnettävää materiaalia, joka kiertää loputtomasti käytössä.

... ...

Ikuinen kierto

Jätettä ei enää ole olemassa. Esineet ovat osa eläviä järjestelmiä, jotka muuntavat elinympäristöämme ja sen materiaaleja päättymättömissä sykleissä. Bakteerit ja muut muuntautumiskykyiset organismit kehystävät arjen ympäristön.