Vision by Kaleidoscope & Tommila

Ikuinen kierto

Jätettä ei enää ole olemassa. Esineet ovat osa eläviä järjestelmiä, jotka muuntavat elinympäristöämme ja sen materiaaleja päättymättömissä sykleissä. Bakteerit ja muut muuntautumiskykyiset organismit kehystävät arjen ympäristön.

Ikuinen kierto – Horisontissa vuoden 2100 koti 

Kuvittele koti vuonna 2100. Miltä siellä näyttää ja tuntuu? Mikä on samanlaista kuin nykyisissä kodeissamme? Millaiset esineet tai tunnelmat ovat meille vielä tuntemattomia? Pääsemmekö todistamaan estetiikkaa – toisen aikakauden ilmentymää – joka kehittyy sosiaalisen kestävyyden ja ekologisten reunaehtojen mukaisesti? Entä millä tavoin arkipäivä on säilynyt muuttumattomana ja ihmisten perustarpeiden sanelemana halki vuosisatojen?

Muun muassa tällaisia kysymyksiä mietimme, kun aloimme pohtia EXPO2100-ryhmähanketta ja omaa panostamme siinä – ajatusta päättymättömästä kierrosta. Olemme tutkineet ensisijaisesti kahta ulottuvuutta, jotka vaikuttavat samanaikaisesti tulevaisuuden asumisen suunnittelutyöhön. Ensimmäinen liittyy luontoon integroituvaan ja sen kanssa rinnakkain elävään uudistavaan arkkitehtuuriin ja suunnitteluun. Toinen käsittelee resurssiniukkuutta ja sitä, miten se vaikuttaa koteihimme ja arkeemme.

Uudistava arkkitehtuuri ja suunnittelu

Vuosisatamme viheliäiset haasteet – ilmaston lämpeneminen, biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja joukkosukupuutot – edellyttävät, että uudistava arkkitehtuuri ja suunnittelu voivat tarjota sekä uusia mahdollisuuksia että paljon kaivattua uutta toivoa. Arkkitehti Jacob Littmanin mukaan uudistava arkkitehtuuri on “käytäntö, jossa luontoa hyödynnetään arkkitehtuurin välineenä ja luojana. Siinä peilataan ja hyödynnetään kohteen eläviä ja luonnonmukaisia järjestelmiä, joista tulee arkkitehtuurin “rakennuspalikoita”. 1

Tämä näkökulma vie meidät kestävän kehityksen tuolle puolen: tulevaisuuden arkkitehtuuri hahmottuu ennalta määrittelemättömänä ihmisen ja luonnon rinnakkaiselona ja yhteiskehittämisenä.

Ikuinen kierto tutkii, miten integroidut suunnitteluratkaisut saattaisivat näkyä kodeissa resurssiniukkuuden aikakaudella. Yksi lähtökohdistamme on, että vuonna 2100 jätteen käsitettä ei enää ole olemassa. Maapallon neitseellisten luonnonvarojen käyttö uutta tuotantoa varten ei ole enää mahdollista, ja teollisuus on alkanut valjastaa tällä hetkellä jätteeksi luettujen raaka-aineiden uinuvaa potentiaalia. Sen sijaan lähes jokainen arkipäiväinen esineemme on muunneltavissa tavalla tai toisella. Digitalisaation, biomateriaalien tai elävän organismin avulla voimme luoda “toisen kerroksen” nykyisten esineiden päälle, korjata ja pidentää niiden käyttöikää, tehdä niistä tehokkaampia, soveltaa niitä uusiin käyttötarkoituksiin tai koristella niitä. Näemme tulevaisuuden kodin silmukan mallisena esineiden ekologiana, jossa esineet ovat osa eläviä järjestelmiä.

Visio kodista vuonna 2100, Ikuinen kierto. Kaleidoscope & Tommila Arkkitehdit, 2022.

Teknologian ja ekologian symbioosi

EXPO2100 on visioprojekti, tutkimushanke ja käytännön harjoite, joka haastaa meidät katsomaan ajassa eteenpäin ja kuvittelemaan vuoden 2100 kodin. Työ voidaan nähdä jatkumona tulevaisuusoptimistiselle Lähiö2100-visiotyölle, jonka sama kollektiivi toteutti Helsingin kaupungille vuonna 2016. Loimme teknologian ja ekologian symbioosista visioita, jotka nojasivat tulevaisuudentutkijoiden haastatteluihin. Tässä symbioosissa ihmiset ovat sulavasti mukautuneet muuttuneeseen ilmastoon ja ympäristömme on herännyt henkiin teknologisavusteisena, paranneltuna ekologisena systeeminä.

Kuusi vuotta on kulunut, ja EXPO2100:n viitekehys on muuttunut dramaattisesti. YK:n ilmastonsuojelun puitesopimus (UNFCCC) julkaisi hiljattain raportteja, joiden mukaan nykyisillä toimilla ja käytännöillä maailma on matkalla kohti 2,1–2,9 asteen lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä.2

Lähiö2100, Kaleidoscope. Kuvitus: Vegard Aarseth

Maailmanlaajuiset pintalämpötilan muutokset celsiusasteina suhteessa vuosiin 1850–1900, hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raportti 2021. 

Nämä muutokset havaittiin yhdistämällä CMIP6-ilmastomalleja aiempiin simuloituun lämpenemiseen perustuviin havaintorajoituksiin sekä päivitettyyn arvioon ilmastoherkkyydestä (laatikko SPM.1). Vuosien 1850–1900 muutokset pohjautuvat 20 vuoden keskiarvojaksoihin lisäämällä 0,85 °C (havaittu maapallon pintalämpötilan nousu jaksosta 1850–1900 jaksoon 1995–2014) simuloituihin muutoksiin tarkastelujaksolla 1995–2014. Erittäin todennäköiset vaihteluvälit esitetään kehityspolkujen SSP1-2.6 ja SSP3-7.0 osalta (WGI, kuvaaja SPM.8). Kohtien b, c, d ja e arviot tehtiin maailmanlaajuisessa mittakaavassa.

Jos aiomme pitäytyä vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksen asettamassa 1,5 asteen tavoitteessa, hiilibudjetti on nostettava keskusteluihin. Voimme vapauttaa enää “vain” 400 megatonnia hiiltä, ennen kuin saavutamme pisteen, josta ei ole enää paluuta. Jos poltamme hiiltä nykyistä vauhtia, tämä ikkuna umpeutuu vuoteen 2030 mennessä. Jos onnistumme selkeästi paremmin ja vapautamme vain 300 megatonnia hiilidioksidia vuoteen 2050 mennessä, todennäköisyys turvata maapallon elinkelpoisuus kasvaa 83 prosenttia.

Mikä meitä odottaa, kun tiedämme, että 85 prosenttia maailman hiilibudjetista on käytetty vuoteen 2030 mennessä – vain seitsemän vuoden kuluttua tästä hetkestä? Meidän näkökulmastamme mielenkiintoisimmat vastaukset löytyvät uudistavasta suunnittelusta sekä biomateriaalien ja kiertotalouden mahdollisuuksista.

Koti mikroilmastona

Arkkitehti Philippe Rahmin puheenvuoro Clermont-Ferrandin Europan-foorumissa vuonna 2022 käsitteli arkkitehtuurin ja maisemasuunnittelun yhteyttä ilmastoon. Hän totesi, että ihminen on 37-asteinen eläin. Rakentamisen perustehtävä on tämän havainnon myötä siis ilmastollinen: rakennukset suojaavat hauraita kehojamme luonnonolosuhteilta. Inhimillinen perustarpeemme luo raamit kodille hyvin fyysisellä tavalla: se on paikka, joka tarjoaa meille ensisijaisen suojamme. Asunnosta tulee koti asumisen myötä ja se toimii rakennuspalikkana jokapäiväiselle elämälle, yhteisöillemme ja kulttuurillemme.

Talon rakentaminen tarkoittaa aina myös mikroilmaston kehittämistä, luoden 37-asteiselle eläimelle mahdollisimman elinkelpoiset olosuhteet. Mikroilmasto on ympäröivistä olosuhteista poikkeava eri tekijöiden kokonaisuus: sellainen valon, lämpötilan, kosteuden ja tuulen yhteisvaikutus, joka toteutuu eliön aivan välittömässä läheisyydessä ja tähän suoraan vaikuttaen. Mikroilmasto vaikuttaa suoraan eliön elinympäristöön, mahdollisesti olennaisena tekijänä. 3

Villa La Rotonda, pohjapiirustus

La Villa Rotonda, leikkaus
Palladio: I quattro libri dell’Architettura, 1570 / Wikimedia Commons

Philippe Rahm tarkasteli puheenvuorossaan renessanssiarkkitehti Andrea Palladion Villa La Rotondaa: “On mielenkiintoista tutkia arkkitehtuurin historiaa mikroilmaston näkökulmasta. Villa Rotondan pohja on tiukan järjestelmällinen yhdistelmä ympyrää ja neliötä. Neliön kulmat on järjestetty niin, että kaikkiin huoneisiin paistaa päivän aikana auringonvaloa ja että huoneilla on eri toimintoja kesällä ja talvella. Kesällä pohjoisosa on viileä ja sopiva oleskeluun. Talvella taas parasta on oleskella eteläpuolella, jolloin aurinko lämmittää sisätilaa. Aamulla aurinko on idässä, ja iltapäivällä taas lännessä.” Mikroilmasto kehittyy talon sisällä ja tämän voi havainnoida ilmanvaihtokonseptissa: “Rotondaa kruunaa kupoli, joka toimii lämmön kuljettajana; lämmin ilma nousee ylös ja kylmä ilma vetäytyy sisään kellarin kautta.” 4

Ikuinen kierto olettaa, että vuoden 2100 kodeissa mikroilmasto toimii erilaisten asumisjärjestelmien tukena. Suurin osa tulevaisuuden rakennuksista on jo rakennettu, mutta tavat, joilla varustamme ja muokkaamme kotejamme – ja itseämme – optimaaliseksi, muuttuvat.

40 prosentin teollisuus ja itsenäisen ylläpidon tarve

Rakennusteollisuus on niin sanottu 40 prosentin teollisuus 5 – niin paljon on sen osuus maailman energiaan ja jalostukseen liittyvistä päästöistä. Tämä tarkoittaa, että koteja ja niiden ympäristöjä rakentavilla on vastuu osallistua näiden päästöjen vähentämiseen. Meidän on opittava yhteistyöhön luonnon kanssa eikä toimia sitä vastaan.

Villa Rotondan esimerkki voi opettaa meille arvokkaita asioita materiaalien merkityksestä. Materiaalien lämpöominaisuudet voivat auttaa luomaan mukautuvan mikroilmaston. Villa Rotondan materiaalit ovat luontaisesti passiivisia. Kivestä ja tiilestä rakennettujen kantavien ulkoseinien lämpöhitaus syntyy vuorovaikutuksessa maaperän kanssa. Näin asukkaille muodostuu elävä ympäristö, jossa koko talo hengittää.

Venetsian suurkaupunkialueen vesijärjestelmä.
Punaisella: Luonnolliset ja keinotekoiset vesijärjestelmät.
Lähde: Veneton alueen tekninen kartta (2007).

Kartta: P. Viganò, L. Fabian ja C. Cavalieri.

Extreme Cities and Bad Places, Paola Viganò, 2012.

Koti ekosysteemien solmukohtana

Italialainen arkkitehti Paola Viganò on suunnitellut suuria aluehankkeita, joissa vesi nähdään toimijana – elämää luovana voimana. Hänen Clermont-Ferrandin Europan-foorumissa 2022 esittelemänsä karttamallit 6 osoittavat, että vesi ympäröi meitä aina. Vesi muodostaa järjestelmiä, joita ihmiset ovat muokanneet sukupolvien ajan ja jotka mahdollistavat elämämme. Hänen Veneton alueen vesijärjestelmää kuvaava karttansa osoittaa, miten vesireiteillä ja -altailla voi hahmottaa kokonaisen alueen. Kartta edustaa ihmisen muokkaamaa luonnon kiertokulkua, sukupolvelta seuraavalla periytyvää arvoa – eräänlaista megarakennetta, johon me ihmiset olemme kytkeytyneet. Ihmiskunta on muokannut kokonaisten ekosysteemien rajoja parantaakseen kotiolosuhteita. Paola Viganò puhuu vedestä subjektina. Se tarkoittaa, että vedellä on omat oikeutensa.

Holistinen ajattelu ja arkkitehtien vastuu

Meidän nykypäivän arkkitehtien ja suunnittelijoiden on toteutettava toimenkuvaamme uudella tavalla. Ei pitäytyen esineiden ja asioiden piirtämisessä – vaan pikemminkin muotoillen prosesseja yhdessä toimijoiden, ihmisten ja kiertokulkujen kanssa ja niitä varten. Rahm puhuessaan Palladiosta sekä Paola Viganò tarjoavat meille esimerkkejä siitä, miten tämä ajattelu toteutuisi kodin ja maisemasuunnittelun mittakaavassa.

Kun tutkimme vuoden 2100 kotia, pohdimme mitä Rahmin ja Viganòn ajattelutapa voisi merkitä. Rahmin ja Viganòn esimerkit osoittavat, että ympäristömme on jotain, jonka otamme haltuumme. Ei vain fyysisesti, vaan myös sen tiedon suhteen, jota on hyödynnetty ympäristön muokkaamisessa nykyiseen muotoonsa.

Kodin rakentaminen vuonna 2100 tarkoittaa edelleen mikroilmaston rakentamista meille ihmisille, 37 asteen eläimille. Mutta se ilmasto, jolta meidän on suojauduttava ja jonka armoille asetumme, on muuttunut monille haastavammaksi. EXPO2100-hanke tutkii kollektiivisesti, miten tämä tilanne aukenee erilaisissa skenaarioissa.

Ida læser et brev, 1899
Maalaus: Vilhelm Hammershøi 

Wikimedia Commons

Maalaus kuvaa kahta kodin neljästä perustehtävästä: ruokailua ja seurustelua.

Toimiva koti läpi vuosisatojen

Nykypäivän kodin on täytettävä samat tarpeet kuin Palladion suunnitellessa Villa La Rotondaa. Kodissa levätään (nukutaan), peseydytään, syödään ja laitetaan ruokaa sekä oleskellaan rakkaiden ihmisten kanssa. Nämä ovat kodin neljä perustehtävää, vapaasti perustuen Bergenin arkkitehtuurikoulun ensimmäisen luokan opetussuunnitelmaan. Ympäröimme itsemme kodeissa esineillä, jotka auttavat meitä täyttämään nämä tarpeet. Ajan myötä sopivia esineitä on mukautettu, muokattu, viritetty ja korjattu vastaamaan paremmin tarpeitamme sekä sopeutumaan kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Uskomme, että nämä perustarpeet säilyvät muuttumattomina vuonna 2100: kotiemme pitää edelleen vastata näihin neljään tehtävään. Seuraavat 80 vuotta – yhden sukupolven verran eteenpäin – tuovat oletettavasti myös tullessaan monia uusia trendejä ja teknologioita. Miten voimme määritellä, millaisia ominaisuuksia näillä uusilla ratkaisuilla pitäisi olla uudistavan suunnittelun näkökulmasta? Lähtökohtanamme on, että käyttämillämme materiaaleilla tulisi olla piirteitä, joiden avulla voimme luoda sopivan sisäilmaston sekä parhaan mahdollisen asuinympäristön koteihin sekä kehittää elävien kotien ekologiaa – viitaten Rahmiin ja Palladioon. Avoimeksi kysymykseksi jää, miten vuoden 2100 koti voi tukea ja jäljitellä eläviä järjestelmiä ja tukea myös itseään suurempaa järjestelmää. Systeemisen ajattelun ja uusien innovaatioiden linkittäminen biomateriaaleihin saattaa tarjota mielenkiintoisia vastauksia.

Löysimme työssämme kaikua tanskalaisen taidemaalarin Vilhelm Hammershøin (1864–1916) kuvaamiin sisätiloihin. Hammershøi kuvaa eri vinkkeleistä usein samaa paljasta asuntoa, taiteilijan kotia osoitteessa Strandgade 30 Kööpenhaminassa. Maalaukset huokuvat niukkuutta ja pelkistettyä elämää, joka nykyisenä rajattomalta ja hervottomalta tuntuvan yltäkylläisyyden aikakautena viestiikin meille tulevaisuuden kodista. 1800-luvun romanttisen kodin sijaan esillä olevien tilojen hiljaisuus viittaa ajattomuuteen, jonka vaikutelma on palladiaaninen. Palaamme jälleen ajan käsitteeseen ja kodin neljään perustoimintoon – jotka eivät todennäköisesti muutu vuoden 2100 aikana.

De Fire Rommene, 1914
Vilhelm Hammershøin maalaus
Wikimedia Commons

Kiertotalous

Maailman luonnonvaroihin kohdistuu yhä suurempia paineita. Siksi ilmaston, luonnon ja ympäristön kannalta on ratkaisevan tärkeää, että resursseja käytetään paljon tehokkaammin ja vähennetään tarvetta eristää neitseellisiä resursseja ekosysteemeistä. Meidän on muutettava sitä, miten hallinnoimme resursseja, miten valmistamme ja käytämme tuotteita ja mitä teemme materiaaleille käytön jälkeen. 7

Ikuinen kierto on sekä visio että käytännön kokeilu. Olettamuksemme on, että tulevaisuuden esineet ovat todennäköisesti jo olemassa. Tuotettavat esineet taas valmistetaan itsestään kasvavista, lyhyen hiilikierron materiaaleista. Monissa esineissä on toinen kerros, joka luo seuraavan käyttötarkoituksen ensisijaisen tarpeen päälle – esineet ovat älykkäämpiä ja osa suurempaa elävää järjestelmää.

Kohti kokonaisvaltaista esineistöä kodeissa  

Kaleidoscopen Bergenin toimisto sijaitsee paikallisen jätteidenkäsittelylaitos BIR:n lajittelukeskuksen yläkerrassa. Tavaroiden jättämisestä keskukseen veloitetaan, mutta niitä voi myös noutaa maksutta. Toukokuussa 2022 aloitimme matkan hylättyjen kodin esineiden maailmaan. Toukokuusta elokuuhun 2022 vierailimme asemalla säännöllisesti ja poimimme mukaan tyypillisiä kodin esineitä, joita niiden aiemmat omistajat eivät syystä tai toisesta enää arvostaneet tarpeeksi.

Teoriamme on, että käyttöikänsä päähän luetuilla esineillä on edelleen ominaisuuksia ja arvoa, joita voisi hyödyntää tulevaisuuden kodissa. Näitä voivat olla esimerkiksi esineisiin jo sitoutunut hiili, valmistusprosessissa käytetyt luonnonvarat, materiaali itsessään sekä ilmeisimmät toiminnalliset ominaisuudet – uusi omistaja voi usein jatkaa hylätyn esineen käyttöikää yksinkertaisesti ottamalla sen käyttöön.

40 hylättyä esinettä

Tulevaisuusennusteiden perusta

Keräämistämme esineistä muodostui näyteikkuna tulevaisuuden resurssiniukkuuteen, perusta ennusteille tulevaisuudesta. Keräämällä näitä esineitä ja kartoittamalla niiden ominaisuuksia kehitimme tietoa siitä, miten ne voitaisiin tulevaisuudessa muuntaa uusiksi esineiksi tai luoda niille uusi käyttökerros.

Esineiden valinnalle oli tietyt kriteerit: tullakseen valituksi esineen oli pohjauduttava johonkin kodin neljästä toiminnallisuudesta, sen piti olla valmistettu monomateriaaleista komposiittimateriaalin sijaan, sen oli oltava monikäyttöinen sekä synteettisen sijaan luonnonmukainen. Näiden kriteerien lisäksi lopullinen esinevalikoima muodostui myös sen mukaan, puhutteliko tietty esine meitä. Oliko esineellä kaunis muoto? Pidimmekö siitä? Oliko se hyödyllinen?

Lopullisessa valikoimassamme oli 40 yksittäistä esinettä, jotka voitiin jaotella kodin neljän perustehtävän mukaan. Analysoimme esineitä myös museokokoelmille ominaisella tavalla: keräämämme tiedot kuvaavat esineiden mittoja, niiden arvioitua valmistusvuotta ja käyttötarkoitusta. Arkistoimme esineiden fyysiset ominaisuudet: niiden muodon, kunnon, materiaalit ja värit. Kunkin esineen osalta on myös listattu niiden valmistustekniikka, käytetyt komponentit, liitännät ja sovitukset sekä koristeet ja kuviot. Esineitä tutkimalla on myös määritelty, ovatko ne sarjatuotettuja vai yksittäiskappaleita ja ovatko ne käsin vai koneellisesti valmistettuja. Valitsimme 40 esineestä kourallisen, joita käsittelimme tarkemmin. Nämä esineet myös 3D-skannattiin, jotta niitä voitiin käyttää ja analysoida sijainnista riippumatta.

Valikoimaan perehtymällä voi havaita, että useat löytämistämme esineistä viittaavat mielenkiintoisesti perustarpeiden muuttumattomuuteen. Esimerkiksi esine numero 1, käsin valmistettu keraaminen teekannu, ja esine numero 24, savikulho, kielivät meille keramiikan roolista ihmiskunnan kehityksessä. Keramiikka – joka keksittiin Japanissa, Kiinassa ja Koreassa viimeisen jääkauden aikana noin 14 000 vuotta sitten – mahdollisti sen, että ihmiset pystyivät kypsentämään elintarvikkeita, kuten pähkinöitä ja äyriäisiä, syötäviksi.8 Se taas osaltaan synnytti ravitsemuksellisen vallankumouksen. Keraamiset ja muilla menetelmillä valmistetut ruoanlaitto- ja ruokailuastiat ovat edelleen pitkälti samanmuotoisia kuin vuosituhansia sitten. Myös esine numero 40 – veitsi – edustaa pysyvyyttä. Veitsi on yksi ihmisen varhaisimmista työvälineistä, eikä se ole ajan kuluessa muuttunut esineenä merkittävästi. Tutkimme myös pölynimurin historiaa analysoimalla esinettä numero 36, eli luutaa. Itsenäisesti toimiva robotti-imuri on viimeisin kehityskaari siivousvälineiden jatkumossa, joka alkoi oksa- tai varpunipusta valmistetusta luudasta. Tällaiset pohdinnat kertovat meille jotakin siitä, miten tarpeet ja mieltymykset muuttuvat – mutta myös siitä, että jotkin käsitteet ovat tulleet jäädäkseen.

Siivousvälineiden lyhyt historia.

Uudet materiaalit

Samalla kun olimme keränneet ja analysoineet esineitä, olimme tehneet myös kokeiluja uusien biopohjaisten materiaalien parissa. Näimme materiaalitutkimuksen siltana vanhan ja uuden välillä etsiessämme lähestymistapaa uudistavalle suunnittelulle.

Materiaalitutkimus seurasi kahta pääpolkua: yksi seurasi kiertotalouden periaatteita, jossa ylijäämäraaka-aineita muutetaan uusiksi yhdistelmiksi. Tällaisten testien perustana käytimme teollisuuden jäännösmateriaaleja kuten kananmunankuoria, villaa, sahanpuruja ja selluloosalietettä. Toinen polku paneutui itsestään kasvaviin materiaaleihin, kuten sienirihmastoon ja volgansieneen (“scoby”). Sienirihmasto on sienirihmojen verkosto, ja se voi olla mikroskooppisen pieni tai kehittyä suureksi rakenteeksi. 9 Meidän sienirihmastoamme ruokittiin sahanpurujätteellä, ja lopuksi kasvu pysäytettiin ja rihmasto kuivattiin ennen käyttöä. Scoby eli volgansieni valmistettiin fermentointimenetelmällä sekoittamalla teetä mikro-organismien, kuten bakteerien ja hiivojen, kanssa. Volgansientä käytetään kombuchan valmistuksessa, joka on todennäköisesti Kiinasta peräisin oleva suosittu juoma, joka on nyt levinnyt maailmanlaajuiseen suosioon. Kuivattuna volgansieni muistuttaa nahkaa. Sitä voi syödä tai, kuten meidän tapauksessamme, käyttää biomateriaalina rakennustarkoituksiin. Kasvatimme volgansientä vanhassa kylpyammeessa, jolloin saimme aikaan suuria levyllisiä tätä materiaalia.

Tuoli

Esine numero 6: iso ruma tuoli. Olimme tykästyneet tähän rumaan tuoliin – jolla on toki myös joitakin ominaisuuksia. Tuoli on valmistettu yhdestä materiaalista, tammesta, lukuun ottamatta koivusta tehtyjä tulppia ja joitakin liimaliitäntöjä sekä viittä metalliruuvia. Materiaali on raskas ja lujatekoinen: tammi on arvostettu materiaali huonekalujen valmistuksessa, joka myös varastoi hiiltä. Tuoli on rakennettu erittäin tukevasti.

Rumassa tuolissa oli myös selviä puutteita. Se oli kerta kaikkiaan ylimitoitettu. Se oli epäsuhtainen, lyhytjalkainen ja hyvin leveä. Istuin oli liian matala mukavaan istumiseen, mikä viittaa siihen, että istuimessa oli saattanut aiemmin olla tyyny. Selkänojan pinnoissa oli paljon rakoa, mikä teki nojaamisesta melko epämukavaa. Ei ihme, että joku hylkäsi tämän oudon luomuksen!

Uskoimme, että tuolissa on potentiaalia parempaan. Se oli täydellinen testialusta tutkimuksellemme, sillä sen avulla voimme käsitellä useita meitä kiinnostavia hypoteeseja ja teemoja: olemassa olevien esineiden ja materiaalien tulevaa arvoa, tämänhetkisiin esineisiin varastoituneen ja jo imeytyneen hiilen potentiaalia, uusien ja vanhojen materiaalien yhteen tulemisen uudenlaista estetiikkaa, jota voisi kuvailla parannuksen teemaksi. Pohdimme tuolin olemusta ja keksimme mahdottoman projektin: pyrkisimme luomaan kaksi tuolia yhdestä tuolista ja halusimme siten todistaa, että haikailu uusien tuotteiden perään voi sisältyä myös äärimmäisen niukkuuden skenaarioon.

Tuolin yksityiskohdat

Näin analysoimme ja kartoitimme tuolin ominaisuuksia.

Mitat: leveys 67 cm, korkeus 96 cm, syvyys 75 cm
Paino: 9,30 kg
Varastoitu hiili: 4,65 kg, lyhyt hiilikierto 10
Vuosi: 1989
Toiminto: Kategoria: Istumiseen, lepäämiseen
Kunto: Hyvä
Materiaali: Tammi, tapit koivua, monomateriaali
Väri: Tummanruskea
Liitännät: Puuliitännät, tapit liimattu, 5 ruuvia
Sovitukset: Puiset
Valmistustapa: Puutyö
Sarjatuotanto / Yksittäiskappale: Sarjatuotanto
Konevalmistus / Käsityö: Yhdistelmä

Esine numero 6:
Iso ruma tuoli

Suuri, puinen tuoli, jossa on suhteettoman korkea selkänoja ja matalat jalat. Pinnatuolin selkänojassa on kaareva ylärima ja kolme kaarevaa pinnaa. Suorakulmainen litteä istuin, ei tyynyä. Kaarevat käsinojat ja kädensijat. Sorvatut kaidemalliset käsinojat, etu- ja takajalat sekä sivupinnat. Maalaistyylinen.

Työstäminen

Aloimme käsitellä tuolia purkamalla sen osiin – suhteellisen helppo tehtävä. Löysäsimme tuolin liitokset ja purimme rakenteen. Useimmat liitokset irtosivat helposti lukuun ottamatta kahta, jotka katkesivat sisäpuolelta. Poistimme lakan ja liotimme kaikki osat irrottaaksemme loputkin liitokset. Kaavimme ylimääräisen liiman pois ja putsasimme kaikki osat huolellisesti. Lopuksi sahasimme kaikki osat kahtia ja leikkasimme ne myös pituussuuntaan kahtia – istuinlevyä lukuun ottamatta. Sahatessamme ohuimpia osia kiinnitimme ne ensin vanerinpaloihin, jotta pystyimme sahaamaan ne mahdollisimman tarkasti ilman halkeamia. Yhdestä tuolista syntyi kaksi!

Visuaalinen muutosleikki

Tuolien uudelleen kokoaminen käyttäen samoja liitoksia osoittautui todella haastavavaksi. Kahden puolituolin luomiseen ei ollut kokoamisohjetta. Millä logiikalla päättäisimme, mikä osa kuuluu mihinkin? Hypoteesimme mukaan kuitenkin pystyisimme luomaan kaksi käyttökelpoista tuolia yhdestä.

Päädyimme käyttämään pituussuuntaista leikkauslinjaa ohjenuoranamme: yhdessä tuolissa puuosien kaaret jäisivät sisäpuolelle istujan vartaloa kohti, toisessa tuolissa kaaret taas olisivat ulospäin, poispäin vartalosta. Toinen tuoli jäi hieman toista matalammaksi johtuen jalkojen halkaisutavasta. Koska myös pinnat oli halkaistu, oli niitä kaksinkertainen määrä. Ne kaikki käytettiin yhteen tuoliin ja aseteltiin tiiviimmin, jotta selkänoja olisi toiminnallisempi. Istuinlevy taas käytettiin vain yhteen tuoliin, jolloin toinen tuoli jäi rakenteeltaan ontoksi ilman minkäänlaista istuinta tai selkänojaa. Kokoamisen aikana leikkasimme osia hieman, jotta ne saatiin sovitettua yhteen uudessa kokoonpanossa. Hioimme kaikki osat esteettisyyden nimissä. Jotta palasia voisi hyödyntää helpommin myös jatkossa, kiinnitimme ja liimasimme uudelleen kootut liitokset luonnonmukaisella aidolla nahkaliimalla, joka liukenee veteen kuumennettaessa.

Tuolien osat purettuna

Tuolin osat leikattuna kahtia

Tuoleista tuli lähes samanlaisia, mutta silti erilaisia. Niiden eron huomaa kiinnostavalla tavalla siitä, mistä kulmasta tuoleja tarkastelee. Yksi tuoli näyttää melkein samalta kuin ennenkin, kun sitä katsoo suoraan edestäpäin: kaikki kaarevat osat osoittavat sisäänpäin. Toinen tuoli näyttää melkein samalta kuin ennenkin, kun sitä katsoo selkänojan puolelta tai sivusuunnasta: kaikki kaarevat osat osoittavat siinä ulospäin. Kun kääntää katsetta, voi leikatut pinnat nähdä selvästi. Tuoli paljastaa silloin todellisen, monitasoisen identiteettinsä.

Tuolien logiikka muistuttaa mielestämme perunasatoa: oikeaoppisesti istutettu siemenperuna tuottaa sadon eli lisää perunoita, joilla on suunnilleen samat ominaisuudet. Iso ruma tuolimme on kuin äiti tai vanhempi, joka tuottaa jälkeläisiä, jotka ovat monin tavoin samanlaisia. Olemme tässä vaiheessa melko lähellä sitä, että olemme saaneet muutettua yhden tuolin kahdeksi tuoliksi yksinkertaisin keinoin. Tämä on sekä ekologisesti että sosiaalisesti kestävää. Mutta tuolit tarvitsevat nyt lisämateriaaleja ollakseen täysin toimivia.

Lisäkerrokset 

Ja sitten siirrymme biopohjaisiin lisäkerroksiin. Kasvattamiemme sienirihmaston ja volgansienen avulla pääsimme viimeistelemään tuolit ja muuntamaan ne täysin toimiviksi esineiksi. Annoimme tuoleille nimet Emotuoli ja Jälkeläistuoli.

Sienirihmasto kasvatettiin alkuperäisen istuimen malliseksi, luoden Emotuolille tyynymäisen lisäosan. Uutta istuinta on vahvistettu juuttikuiduilla, jotka on kerätty eräästä aiemmasta löytöesineestämme: esine numero 23 on jouluinen säkkikankainen kaitaliina, joka on kyllästetty sulatetulla mehiläisvahalla. Istuimen reunalle työstetty volgansieni taas estää materiaalin murenemisen. Volgansienen kasvatimme kylpyammeessa selluloosapohjaiseksi biofilmilevyksi. Istuin ja selkänoja muodostettiin punotuista volgansienilevyn suikaleista, joiden muodostama rakenne muistuttaa saamelaista koivukoria tai Alvar Aallon pellavavyötuoleja.

Emotuoliin käytetyt tuolin osat

Jälkeläistuoliin käytetyt tuolin osat

Ja näin yhdestä tuolista syntyi kaksi tuolia. Osana Arkkitehtuurimuseon EXPO2100-yhteisnäyttelyä niiden kiehtova estetiikka herättää kysymyksiä tuolien tarkoituksenmukaisuudesta ja valmistusvaiheista.

Hiilibudjetti, uusi estetiikka ja uudistavat ratkaisut

Kahden tuolin luominen yhdestä vie tutkimusmatkalle hiilibudjettien, uuden estetiikan ja uudistavan suunnitteluun maailmaan. Olemassa olevia esineitä ja niiden vähemmän ilmeisiä ominaisuuksia kannattanee tarkastella kriittisellä silmällä ja vanhoista puuhuonekaluista kannattaa huolehtia. Uusia huonekaluja varten ei tarvitse aina kaataa lisää puita. Kahden tuolin projekti välittää viestin siitä, että puista on meille enemmän hyötyä, jos ne jätetään metsään sitomaan hiiltä ilmakehästä, sillä metsät ovat toinen kahdesta suuresta hiilinielusta, meren ollessa toinen. Kyse on pikemminkin siitä, millaisia huonekaluja tai esineitä haluamme luoda, kuka niitä tuottaa ja mitä ne maksavat.

Tuoliharjoitus tekee selväksi sen, että tällaisten huonekalujen tuottaminen on aikaa vievää. Kapitalistisissa puitteissa aika on rahaa. Tämä pätee tällä hetkellä kaikkiin kiertotalouspohjaisiin rakennushankkeisiin: kiertopohjaisten materiaalien ja rakennusosien metsästys ja dokumentointi on sidoksissa henkilöresursseihin. Yhtälailla aikaa vievää on myös se, että suunnittelutyöstä tulee entistä monimutkaisempaa, kun olemassa olevia rakennusosia sovitetaan yhteen sen sijaan, että luotaisiin jotain uutta funktionalistisen arkkitehtuurin perinteen mukaisesti. Nähtäväksi jää, kuinka nopeasti muutos kohti kokonaisvaltaisia ja kiertoon perustuvia suunnitteluprosesseja voi tapahtua, mutta nykyisten järjestelmien sisällä on vielä avoimia kysymyksiä, joihin tulee vastata taloudellisesta näkökulmasta.

Valmiit tuolit.
Vasemmalla sienirihmastoistuimellinen Emotuoli.

Oikealla Jälkeläistuoli, jonka istuin ja selkänoja ovat volgansientä. 

Vaikka harjoituksemme korosti analogisuutta ja käsityöläisyyttä, uskomme, että teknologian merkitys tulee kasvamaan kodeissa. Tulevaisuuden esineisiin tullaan lisäämään näkymättömiä toimintojen ja ominaisuuksien kerroksia, ja olemassa oleviin fyysisiin esineisiin voidaan jälkikäteen asentaa uutta älyä.

Ehkäpä voimme siis alkaa hahmottaa tulevaisuuden horisontissa kodin todellisia muutoksia: niihin liittyvät tuotantoprosessin uudet muodot, joissa itsestään kasvavat biopohjaiset materiaalit ovat uudenlaisessa symbioosissa korkean teknologian ratkaisujen kanssa.

Entäpä avaruusolennot?

Aloittaessamme Ikuinen kierto -projektin parissa keskustelimme elokuvista kuten Dune (2021), Blade Runner (1982 ja 2017) ja Interstellar (2014) visuaalisina viitteinä tulevaisuuden maailmalle. Omaa tulevaisuusvisiotamme ruokkivat näiden elokuvien maapallon ulkopuoliset näkymät, avaruusteknologia ja tieteisfiktion estetiikka ja tunnelmat yhdistettynä katastrofin jälkeiseen analogisuuteen.

Kun olimme sulatelleet EXPO2100-näyttelyn teemaa – kotia ja kaupunkia tulevaisuudessa – ja pohtineet sen sisältämiä puitteita, yhden sukupolven aikaväliä ja vuoden 2015 Pariisin sopimuksen jälkeistä hiilibudjettia, päätimme katsoa taaksepäin ennen kuin otamme askelia eteenpäin.

Kehityskaari yksinkertaisesta luudasta sähköpölynimuriin ennustaa, että myöskään vuosi 2100 ei näyttäisi miltään, mitä me tunnemme nykyään. Veitsen tai kattilan evoluutio sen sijaan osoittaa, että muutoksia ei aina juuri tapahdu. Koti on tila, joka on suunniteltu ihmisen perustarpeita varten. Koti on kuitenkin myös osa laajempaa järjestelmää, jonka ääriviivoihin on vaikuttanut merkittävästi se, miten me yhteiskuntana tuotamme esineitä.

Kiertotalous ja uudistavan suunnittelun periaatteet ovat avain turvallisen tilan tulevaisuuteen sosiaalista hyvinvointia ja ekologisia reunaehtoja noudattaen. Näitä loppusanoja kirjoittaessamme Egyptin COP27-kokouksessa on päästy kädenlämpöiseen sopimukseen: tavoitteeksi jää edelleen rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen esiteollisesta tasosta – mutta on hieman epäselvää, miten pääsemme siihen.

Ikuinen kierto on sekä visio että kokeilu, joka valottaa mahdollista tulevaisuutta seuraavan sukupolven aikana. Omassa tulevaisuusversiossamme olemme tarttuneet ratkaisevaan haasteeseen, joka koskee sosiaalista osallisuutta ja hyvinvointia ekologisissa rajoissa, visioimalla yhä tuottavampaa ja elävämpää kotiympäristöä.

Älkäämme vieraantuko. Sen sijaan antakaamme kykymme ja kauneudenhalumme johdattaa uusiin havaintoihin – kuten siihen, miten yhdestä tuolista tulee kaksi.

© Kaleidoscope Nordic AS & Tommila Arkkitehdit Oy, 2022.

Teksti:
Tone Megrunn Berge
Linda Figuereido
Tiina Teräs
Miia-Liina Tommila

Käännös:
Simo Vassinen

Lähteet ja huomiot

1 Jacob Littman: Regenerative Architecture: A Pathway Beyond Sustainability,
University of Massachusetts Amherst, 2009

2 Kansallisesti määritellyt panokset Pariisin sopimuksen mukaisesti.
Sihteeristön laatima yhteenvetoraportti, 26.10.2022

3 Mikroklima in the Store norske leksikon at snl.no.
18. november 2022 from https://snl.no/mikroklima

4 Tone Megrunn Bergen vapaasti lainaama lokakuussa 2022 pidetystä esitelmästä.

5 Global Status Report for Buildings and Construction 2019. IEA and UN Environment Programme

6 Paola Viganò: Extreme Cities and Bad Places, Department of Urbanism, University IUAV of Venice. doi:10.1007/s13753-012-0002-6

7 Ellen MacArthur Foundation. Definition of Circular Economy:
https://ellenmacarthurfoundation.org/topics/circular-economy-introduction/overview

8 Neil McGregor: A History of the World in 100 Objects / The Jomon Pot, Allen Lane 2010

9 https://www.britannica.com/science/fungus/Annotated-classification

10 https://www.nmbu.no/aktuelt/node/42963

Kaleidoscope & Tommila

Kaleidoscope on Bergenissä ja Helsingissä toimiva pohjoismainen arkkitehtuuritoimisto, joka keskittyy erityisesti kiertojärjestelmiin, muutosprosesseihin ja tulevaisuuden elämänmuotoihin. Helsingissä sijaitseva Tommila Arkkitehdit on vuodesta 1984 lähtien toiminut pohjoismaisen innovaation eturintamassa tuoden yhteen perinteisen arkkitehtisuunnittelun ja kaupunkisuunnittelun käytäntöjä. Nykyisin nämä kaksi toimistoa tekevät yhteistyötä muutoksen liikkeellepanevana voimana Pohjoismaissa. Ne hyödyntävät tutkivaa, uteliasta ja empaattista lähestymistapaa arkkitehtuuriin. Kaleidoscope on myös yksi Bioregion Institute perustajista. Bioregion työskentelee monitieteisesti kohti fossiilivapaata yhteiskuntaa jalostamalla orgaanisia jäännösraaka-aineita uusiksi tuotteiksi ja materiaaleiksi.

 

kaleidoscopenordic.com

tommilaarchitects.com

...

Muut visiot

... ...

Asunto elämäntavan mukaan

Elämäntyylit, -tilanteet, perheet ja asuntokunnat moninaistuvat. Tulevaisuudessa asumisen ratkaisuja kohdennetaan keskivertoihmisen sijaan erilaisille elämäntavoille. Diversiteetin ja muuntojoustavuuden lisääntyminen asuntokannassa tekee kaupungista resilientin, ihmisiä palvelevan ja yhteisöllisen.

... ...

Resepti hyvään asumiseen

Millainen asuminen tuottaa asukkailleen hyvinvointia, vähentää yksinäisyyttä ja mahdollistaa mielekkään sosiaalisen vuorovaikutuksen, kuitenkin tehden sen ympäristön kantokyvyn ehdoilla. Resepti listaa hyvään tulevaisuuden asumiseen vaadittavat eri ainesosat.

... ...

Seuraava rakentamislaki 

Vuonna 2100 rakennuksia ei voi enää purkaa. Talojen panttimaksut ohjaavat materiaalivirtoja. Rakennusten uutta käyttöä mahdollistavat urbaanit jokamiehenoikeudet sekä dynaamiset kaavajärjestelmät. Laatu ja lisäarvo syntyvät paikallisista ratkaisuista.
JADA Arkkitehtien visiossa on laadittu tulevaisuuden lakikirjaan kymmenen rakentamista ja ympäristöä määrittävää radikaalia pykälää, joilla yhteiskunnan materiaaliset resurssit ja sosiaalinen pääoma saadaan tukemaan toisiaan.

... ...

Periferian renessanssi

Väestö lisääntyy vähenemisen sijaan, maanarvo nousee siellä missä se vielä hetki sitten laski. Kaupungin ja maaseudun rajapintaan syntyy uudenlaisia asuinkeskittymiä, jotka tarjoavat sosiaalisen, omavaraisen ja luonnonläheisen asuinympäristön. Nykyinen hiljaisuus muuttuu huomisen elinvoimaksi.

... ...

Paikallinen tulevaisuus

Politiikan, talouden ja teknologian kehitys, sekä ympäristön tilan muutokset ovat johtaneet siihen, että monet elämän perusedellytykset ovat kääntyneet globaalista alueelliseksi tai paikalliseksi. Luonto on sulautunut osaksi urbaania lähiympäristöä, joka tukee tulevaisuuden elämänmuotoa.